9.7.16

See you on the other side

Täytän maanantaina 23 vuotta. Sen jälkeen en enää palaa tähän blogiin.

Kaikki tuntuu uudelta, minä tunnun uudelta, eikä se tällä kertaa ole pelottavaa. Haluan oikeasti siirtyä eteenpäin, löytää sen ihmisen joka on ollut vuosia hautautuneena sairauden alle. Haluan kasvaa ja tutustua itseeni uudelleen, haluan voida paremmin. Haluan jättää taakseni laitoskierteessä vietetyt vuodet joista en muista paljoakaan, sairaalaraportit ja lausunnot, lääkkeet, diagnoosit ja riitelyn lääkärien kanssa, kaiken sen hulluuden jonka luulin olevan minä, mutta joka pikkuhiljaa on päästänyt minua otteestaan ja antanut mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää niin paljon enemmän.

Juuri nyt elämä tuntuu hyvältä, ja se riittää. Maailma on kaunis, enkä anna menneisyyden pilata sitä. Sadat arvet käsivarsissa ovat karmean näköisiä, mutta haalistuneita. Mekko, jonka ostin 15-vuotiaana, on jäänyt liian isoksi, kuten moni muukin vaate, mutta yritän pitää huolta kehostani. Pöytälaatikko on täynnä lääkkeitä joita en ole uskaltanut heittää pois, vaikka en ole käyttänyt niitä yli vuoteen.

Kävelen sateessa paljain jaloin, hoidan kasveja, uppoudun musiikkiin, luonnon kauneuteen, halaukseen, tähtitaivaaseen, taianomaisiin hetkiin.
Pitkästä aikaa uskon oikeasti parempaan huomiseen ja se on uskomaton tunne. Minä jatkan eteenpäin,  toivottavasti hiukan viisaampana, enkä ole tällä matkalla yksin.

Kiitos kaikille blogin lukijoille tuesta ja kommenteista. Toivon vilpittömästi että kaikkien meidän elämä jatkuu suuntaan johon kulkeminen tuntuu hyvältä. Me ansaitsemme sen.

1 kommentti:

  1. Olen välillä miettinyt mitä sulle kuuluu ja on ihana lukea että voit ainakin askeleen verran paremmin. Kaikkea hyvää sulle :-)

    VastaaPoista